Tässä maatessa ja a-influenssaa sairastellessa ehtii mietiskelemään kaikkea. Päällimmäisenä on kuitenkin ollut se, milloin toko on oikeasti ollut kivaa Pihkan kanssa viimeksi tai ei oikeastaan toko vaan itse kilpaileminen ja reissut. Eipä löytynyt turhan montaa kertaa, viimeksi hauska reissu oli 2007 SM-kisat Katjan, Marjan, Marikan ja Pipan kanssa. Ja tietysti tuli reissut Pipan ja muutamien muiden kavereiden kanssa, joku Oulun karsintakin oli mukava kun siellä oli kavereita. Treeneissäkin on kiva käydä, mutta kisoissa ja matkoilla ei ole kivaa, tai no Pihkulan kanssa on kivaa olla kehässä ja puuhastella kaksin.  Tosin viimeksi ei ollut kivaa edes kehässä, mua ei oikeastaan huvita kisailla missään jäätävässä maapohjaisessa hallissa. Ei siinä ole mitään todentuntua,  vaatteita saa olla kuin naparetkelle ettei palele. Ohjaa siinä sitten koiraa kun et pysty ottamaan edes kapulaa sen suusta... Viimeisellä reissulla tein päätöksen, etten enää kisaile tommoisissa olosuhteissa (no pitäis pystyä päättämään kilpaileeko enää ollenkaan =)).

Olen pääni puhki miettinyt mitä teen ja en saa itseltäni järkevää vastausta. Jos lopettaa vuoden aikaisemmin kuin mitä suunnittelee -> harmittaako joskus? Toisaalta jos ei jaksa panostaa kilpailemiseen ei menesty -> harmittaako jos kaikki loputkin kisat epäonnistuu kun ei itseä nappaa? Toisaalta kaikki mitä on haaveiltu on jo voitettu, joten sen suhteen ei niin väliksi. Hitsin monta liikkuvaa osaa on näissä mun mietelmissä.

Oliskin joku viisasten kiva ja kertoisi mitä pitää tehdä... Kirkastumiseen asti me ei tehdä mitään, ei edes treenata. Tuntuis ehkä ettei haeta edes joukkueeseen tai osallistuta SM:n. Silloin olisi hyvää aikaa matkustella vaikka ulkomaille tai treenailla vaikka Hipetsua, tai vaan ihmetellä kun Vänkä kasvaa. No onneksi ei just nyt tarvi päättää, siihen asti Pihka voi avustaa lumitöissä...

1307809.jpg

Osasin sentään tehdä yhden päätöksen eli poistin meidän kotisivut netistä toistaiseksi, kun ei jaksa päivitellä niin turha roikuttaa niitä siellä.