Koko viikko on mennyt aikalailla vapaalla :) Nyt sitten saatiin aikaiseksi lähteä treenikentälle... Pihka teki lyhyet ja kivat treenit, ja oli kovin vilkas... Aloitettiin idarilla, jossa ei nyt ollut pääkköstä mukana ja silti koko homma meni putkeen. Seuraaminen olisi voinut olla ehkä parempi, mutta siinäkään ei ihan kamalasti ollut valittamista. Seuraavaksi sitten ohjattu, jossa nyt pitäisi muistaa ottaa käskytystä enemmän. Koira nimittäin nykii ihan urakalla. Annoin myös lisäkäskyn pitämiseen, koska meno oli sen verran vilkasta. Lopussa odotutin istumisessa tavallista kauemmin, sillä kisoissa se pylly tuppaa nousemaan aina etuajassa. Luoksetulo tehtiin lelujen kanssa, ja siinä olikin sitten taas vauhtia. Leluilla maahanmenot saa pakotettua tosi nopeiksi, mutta enää ne ei ihan samanmoiset ole ilman sitä ja erityisesti liukkaalla alustalla. Tunnari oli ihan todellista sählinkiä... Kapuloille mentiin kunnon vauhdilla ja siellä sitten piti haistella ja pitkästä aikaa nosti väärääkin kapulaa. Toisella kerralle mentiin sitten maltillisemmin -> eli treenin puutetta tässä! Onneksi kuitenkin toi molemmilla kerroilla oikean kapulan ja palautti nätisti (minäkin sain jopa kapulasta kiinni :)). Loppuun sitten kaukot, mutta niistä ei nyt tullut mitään kun en jaksanut vaatia. Istuminen oli vaikea, olisi halunnut koko ajan seistä -> eli tuo oli oikeastaan ainoa mikä jaksettiin treenata kuntoon. Vaatii aina keskittymistä Pihkalta, ja jos lelu on näemmä tauon jälkeen näkösällä on keskittyminen todella vaikeaa. Pitää illalla jaksaa kotosalla ottaa tehotreeniä tuohon.

On oikeasti aika karua huomata kuinka koira vanhenee silmissä. Vielä viime vuonna liikkeissä oli se joku, joka nyt on kadonnut. Ei silti, että liikkeissä periaatteessa olisi mitään vikaa, mutta se joku niistä vaan on kadonnut. Vanhuus ei siis tule yksin edes koiralle, mutta on se Pihka silti paras ja tosi etevä. Yhteisistä vuosista riittää ainakin muistelimista, sillä parhaina vuosina niin moni asia meni meillä ihan nappiin :))